Vuosi on vaihtunut ja alkanut vauhdikkaasti. Koululaiset ovat palanneet kouluun ja minäkin takaisin sorvin ääreen. Mies on taas reissussa, alkavat nuo reissutkin heti tälle vuotta taas. Kolmonen täytti viisi vuotta ja synttäreitä juhlitaan rankasti ensi viikon vaihteessa.

Iines lähtee huomenna kasvattajan kanssa sulhasta tapaamaan ja mua jännittää aivan järkysti..

Heti kun mä kerrankin pääsen kirjoittamisen alkuun, nuorimmainen alkaa huutelemaan itkuhälyttimestä, että nyt hän heräsi.. siispä pelastamaan nuorta miestä.

kädet ylös, löytyy meiltä! Meille rantautui uusi ja jännittävä tuttavuus, enterorokko. Muksut ovat sairastelleet sitä ja kuumeista flunssaa muutenkin, jokaisen on kiertänyt läpi. Aliisan 7-vuotissynttärihubbalot on läpi käyty, huomenna tulee vielä kummitäti perheineen kylään ja viikonloppuna rantautuu kummisetä tyttöystävineen Pohjanmaalle. Viikon päästä pitäisi jo juhlia Miikan 2-vuotisia.

Työkuviotkin vaihtumassa, innolla taas uutta päin! Tänään kouluilta, taas alkaa toden teolla.. yksi osa tutkinnosta suoritettu, erinomaisin arvosanoin *tuulettaa*. Kiirettä pitää, viikot vierii hurjaa vauhtia eteenpäin, hyvä kun mukana pysyy. Pian se talvikin tulee.. mä olen nostanut nyrkit pystyyn ja hankkinut lapsille talvitamineet valmiiksi, mua ei ainakaan yllätetä! *uhoaa*

Ikävääkin taas meille kuuluu, Milli-hamsteri kuoli. Kävimme lasten kanssa hautaamassa Millin tuohon meidän metsään ja hautaa hoidetaan suurella hartaudella. Tosi paljon nyt meillä nyt näitä kuolemantapauksia tässä ollut.. mutta jotain mukavaakin tapahtunut. Aliisalla ollut villakoirarahasto (Aliisa keräsi rahaa omaan villakoiraan) on nyt kuitenkin sijoitettu, vaikkakaan ei villakoiraan. Aliisa osti itselleen hermeliinikani Tupsun, joka nyt asustelee Aliisan huoneessa kaverina. Tupsu on mainio pakkaus, pomppii innoissaan, kun pääsee juoksentelemaan yläkertaan, alakertaan en uskalla koiran hampaisiin päästää..

Mä inhoan noita pimeitä ja kylmiä aamuja. Mikään ei ole tympeämpää kun herätä kuuden aikaan pimeään kykkimään ja käyttää koira kylmässä pihalla. Valoisaakin tulee vasta pahimmillaan yhdeksältä.. Täytyy varmaan omaksi mielenvirkeydeksi sytytellä kynttilöitä joskus aamutuimaankin tuomaan valoa pimeyteen..

Voi hyvät hyssykät.. toukokuun toinen mä olen viimeksi jotain rustannut, apua! No mitäs sitä nyt kesästä kertois.. Se oli ja se meni, vaikkei säistä uskois. Tuli tehtyä töitä, istuttua koulun penkillä ja pidettyä lomaakin! Ikävämpiä asioita oli, että meidän vanha rouva Missu jouduttiin lopettamaan.. sairasteli jo jonkun aikaa, oksensi syömänsä ruoat pihalle ennemmin tai myöhemmin. Jollain tapaa tuntuu, että on joku luku elämästä ohi, kun koko vanha trio, Emma, Sissi ja Missu on kuolleet. Ne olivat kolmestaan niin pitkään ne meidän lapset. Ikävä on.

Kesälomalla lähdettiin heti sen alettua miehen kanssa kaksistaan reissuun, oltiin mm. Bruce Springsteenin konsertissa. Aika kivaa oli! Muksujen kanssakin reissattiin, Linnanmäet ja Korkeasaaret kierrettiin ym. Luojan kiitos, en varannut meille mitään risteilyä tmv, sen verran hikiset oltavat oli tuon raivoavan herra 1V:n kanssa. Ja on vieläkin. Jemina oli kesäkuun alussa pesisleirillä, joka kesti neljä päivää. Mun vauva! Mä en sitä meinanut päästää, kun ajattelin, että se ikävöi. No joo, äitille taisi olla kovempi pala kuin tytölle. Kauhean kivaa oli ollut. Ja onpa niitä tuloksiakin tullut.. tytöt ovat voittaneet joka ainoan pelinsä tänä kesänä ja voittivat siis koko piirisarjan! Tänä vuonna vaan ei tietenkään jaeta mitaleja.. Saa nähdä kuinka perjantaina käy, meillä on äidit vastaan tyttäret -peli. Ensi viikolla on koulujen väliset yleisurheilu-kilpailut, joihin Jemina on tänäkin vuonna valittu juoksemaan.

Patrik ja Aliisa on aloittaneet jalkapallon pelaamisen. Aliisalla on koulu alkanut kivasti ja heti on kavereitakin tullut molempien käsien sormillekin.. Meidän neiti kaikkien kaveri. Synttäreitä pitäis alkaa järjestämään tyttöselle, kunhan vain se saa päätettyä, ketä kaikkia kutsuu. Ettei sitten kolmeakymmentä tyttöä paukahda tänne juhliin..

Arkeen on palattu, mulla oli pehmeä lasku töihin. Esimieheltä on tullut kovin positiivista palautetta ja sainpa sitten elämäni ensimmäisen "palkankorotuksenkin". Jee. Opiskelut on mallillaan. Kalenteri vaan natisee liitoksissaan, kun on sekä mulla että miehellä mahdottomasti kaikenlaisia menoja. Hyvä näin, että joutuu sekin joskus tottumaan siihen, että minäkin meen. Elämä on mukavaa, vaikkakin vähän kiireistä..

Tästä se syksy taas alkaa! 

Mukavan lämmintä, hienoa säätä. Nautinnollista touhuta ulkona, kuopsutella kukkapenkkiä ja olla vaan, juoda kahvia terassilla, katsoa kun lapset hyppii trampoliinilla. Lapset nauttii kun pääsee kulkemaan ilman hirveitä pukemisia, sisälle ja ulos ne ramppaa koko ajan. Trampoliinilla kävi kyllä jo Miikalle pieni vahinko, kun isommat pomppi liian lähellä ja Miikka kaatui, eikä ole viikkoon juuri kävellyt. Lääkärissäkin käytiin, mutta ei siinä mitään ihmeempiä ollut vialla.

Koko kevät on ollut yhtä hullunmyllyä, tosi vilauksessa mennyt aika. Mun työpäivä alkaa puol seiskalta ja loppuu puoli viiden kieppeissä. Sen lisäksi on kerran viikossa koulua, joko arkisin viidestä yhdeksään tai lauantaisin yhdeksästä kolmeen. Tähän sitten ynnätään kaikki kokoukset ja meetingit ja harjoitustehtävät ja miehen työt ja työreissut sekä ihanat lapsoset..ja eläimet. Välillä vähän väsyttää. Elämä on kovin kovin kiireistä nykyään.

Viime viikonloppuna meidän piti miehen kanssa olla ihan kaksisteen, lapset mummolassa. Mutta sitten kävi niin ikävästi, että molemmat mummot sairastui ja sehän sitten peruuntui. Huomenna nyt yritetään uudella onnella, peukut pystyyn! Kivaa joskus vaan olla, ilman että täytyy tehdä koko ajan jotain, huolehtia jostain tmv. Voitais lähteä yhtäkkiä vaik leffaan, tai syömään ilman sen kummempia miettimisiä.

Aliisa on oppinut lukemaan ja Patrik osaa nykyisin kirjoittaa hienosti nimensä ja muutenkin kirjaimia. Jeminalla on pesisharkat taas huimasti lisääntyneet, niitä on aivan jatkuvasti. Miikka juttelee jo aika paljon ja haluaa opetella tekemään asioita ITSE. Iines täytti yhden vuoden, aika on mennyt hurjan nopeasti. Iineksen näyttely meni tosi hienosti, vaikka pohjavillat tippuikin juuri ennen. Iines voitti luokkansa. Kovasti pitäis vielä harjoitella näyttelykäyttäytymistä ja muutakin, mutta ihan kivasti tosiaan sujui. Tuurin koiranäyttelyyn pitäisi sitten kesäkuussa osallistua taas.

Mutta tosi ihanaa, kun kesä tulee! Jaksaa taas ihan eri tavalla, kun on valoisaa. 

No höh pöh, pakko vaihtaa sivupohjaa, kun vanha haihtunut. Kuinkahan moni noista mun tallentamista pohjista enää toimii... pohjantekijöillä ollut ilmeisesti vaikeuksia tekijänoikeuksien kanssa.

Hiihtoloman loppuja viedään ja olen kyllä siitä jokseenkin kiitollinen, muksut tappelee lahjakkaasti ja äitillä verisuoni pullottaa päässä - luojan kiitos maanantai koittaa pian. Hiihdetty on ja shoppailtu, Rossossa käytiin syömässä tänään ja Keskiselläkin piipahdettiin. Reissun päälle ei lähdetty, koska tadaaa, sairastimme joka hiihtolomaisen mahataudin koko porukka. Kivaa. Onkohan tää joku meidän perheen oma uusi ihana traditio?????

Patrik loikoilee aamulla lastenohjelmia katsellen. Ihanaa, kun ei tarvi lähteä mihinkään, eikä ole kiirettä

Mua on viime aikoina ärsyttänyt tällainen montako lasta on tarpeeksi/liikaa -miettimiset/kyselyt. Joka puolella toitotetaan moisesta. Mehän ollaan tosi outoja neljän lapsemme kanssa ja meidän porukka herättää suurta ihmetystä useasti. Mä en käsitä sitä. Enhän minäkään kulje kyselemässä keneltäkään että miksi teillä on vain kaksi lasta? Etkö tiedä, että joka perheessä pitäis olla vähintään kolme jotta suomalaisia riittäis? Millä oikeudella olet hankkimatta lapsia? Ainokaisesta kasvaa hankala, hemmoteltu tapaus. Ei perhana, mä en ymmärrä. Eikö sitä jokainen perhe tiedä itse, milloin porukka on kasassa. Meidän perhe on tässä. Vasta Miikan jälkeen tuntui, että nyt on hyvä. Meidän perhe on oikeasti tässä, eikä ketään puutu. Minä olen sitä mieltä, että jos tuntuu, että olisi ihana saada vielä yksi lapsi, on niitä ennestään yksi, kolme, viisi tai kymmenen, hanki sellainen, yritä ainakin. Varma voi olla siitä, jos ei yritä/hanki, vielä vanhana voi harmittaa, kun ei silloin uskallettu. Sen sijaan se lapsen hankkiminen tuskin silloin harmittaa. Mä eksyin suomi24h -keskustelupalstalle ja lukaisinpa siellä palstaa suurperheet. Siellä sataa p***aa niskaan suurperheellisille ihan kympillä ja vielä kadehditaan_suuria_lapsilisiä?! Siis HALOO, ihan oikeesti?! Voiko ne olla tosissaan??

Hankintoja tosiaan riittää. Ennen joulua ostettiin piano. Minä ajattelin elvyttää vanhan harrastukseni ja Aliisa haluaisi alkaa käydä soittotunneilla, pitää etsiä jostain soitonopettaja. Kaikki lapset saavat opetella nuotit ja edes alkeellisesti soittamaan, se on hyvä taito elämässä. Pesukone temppuili, mutta se saatiin hiilien vaihdolla kuntoon ja pian tapahtui sama kuivausrummulle. Eilen hajosi karkauspäivän kunniaksi tallentava digiboksi. Jeminalle piti ostaa uudet sukset ja Patrik sai uuden polkupyörän. Mies kävi eilen illalla Jeminan kanssa hiihtämässä uusilla suksilla ja mulla oli hauskaa, kun ne kotiutuivat. Tyttö tuli sisälle sen näköisenä, että vähän tossa kevyesti hiihdeltiin, käytiin kerholla kääntymässä, pikkusen posket punotti. Sen jälkeen mies raahautui sisälle ihan punaisena ja hikisenä, puolikuolleena, kun likka oli painellut menemään himpun lujaa ja mies töin tuskin pysynyt perässä ;DDD.

Meidän Minni -pikkuinen :)

Iineskin on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä, meidät tapaa Ruovedellä pääsiäismaanantaina. En tiedä, kuinkahan neiti käyttäytyy, hieman jännittää. Tykkääkö tuomarit, jos koira heittäytyy selälleen pöydällä "rapsuta mua masusta" -mentaliteetilla tai yhtä hyvin se saattaa olla hampaat irvessä, että muahan et käpäile. Mä olen koittanut totuttaa parhaani mukaan kaikenlaiseen käpäilyyn, kynsienleikkuu ja harjaus sujuu nykyään ihan yhteistyössä, hampaita ei enää esitellä moisten toimenpiteiden aikana. Mutta kun se tilanne on siellä sitten ihan outo, niin...

Iines karvakasa

Miikka on kasvanut jo tosi isoksi pojaksi, tykkää yli kaiken leikkiä autoilla ja toimitteleekin jo monia juttuja, pappa on Miikan paras kaveri =D, papan hoitoon on hyvä jättää poika jos pitää jonnekin mennä. Pappa=pappa, kaakkaa=karkkia, uokaa=ruokaa, prymprym=auto, miau=minni, sanoja tulee jo jonkin verran. Nyökkäilee ja pudistaa päätään vastaukseksi hienosti. Äidin poika, isikin on nyt vähän alkanut kelpaamaan paremmin. Tissittely lopetettiin parisen viikkoa sitten lopullisesti. Isoksi on meidän vauva kasvanut, nyyh. 

Miikka testaa koiranhäkkiä ts leikkii koiraa ;D