Voi hyvät hyssykät.. toukokuun toinen mä olen viimeksi jotain rustannut, apua! No mitäs sitä nyt kesästä kertois.. Se oli ja se meni, vaikkei säistä uskois. Tuli tehtyä töitä, istuttua koulun penkillä ja pidettyä lomaakin! Ikävämpiä asioita oli, että meidän vanha rouva Missu jouduttiin lopettamaan.. sairasteli jo jonkun aikaa, oksensi syömänsä ruoat pihalle ennemmin tai myöhemmin. Jollain tapaa tuntuu, että on joku luku elämästä ohi, kun koko vanha trio, Emma, Sissi ja Missu on kuolleet. Ne olivat kolmestaan niin pitkään ne meidän lapset. Ikävä on.

Kesälomalla lähdettiin heti sen alettua miehen kanssa kaksistaan reissuun, oltiin mm. Bruce Springsteenin konsertissa. Aika kivaa oli! Muksujen kanssakin reissattiin, Linnanmäet ja Korkeasaaret kierrettiin ym. Luojan kiitos, en varannut meille mitään risteilyä tmv, sen verran hikiset oltavat oli tuon raivoavan herra 1V:n kanssa. Ja on vieläkin. Jemina oli kesäkuun alussa pesisleirillä, joka kesti neljä päivää. Mun vauva! Mä en sitä meinanut päästää, kun ajattelin, että se ikävöi. No joo, äitille taisi olla kovempi pala kuin tytölle. Kauhean kivaa oli ollut. Ja onpa niitä tuloksiakin tullut.. tytöt ovat voittaneet joka ainoan pelinsä tänä kesänä ja voittivat siis koko piirisarjan! Tänä vuonna vaan ei tietenkään jaeta mitaleja.. Saa nähdä kuinka perjantaina käy, meillä on äidit vastaan tyttäret -peli. Ensi viikolla on koulujen väliset yleisurheilu-kilpailut, joihin Jemina on tänäkin vuonna valittu juoksemaan.

Patrik ja Aliisa on aloittaneet jalkapallon pelaamisen. Aliisalla on koulu alkanut kivasti ja heti on kavereitakin tullut molempien käsien sormillekin.. Meidän neiti kaikkien kaveri. Synttäreitä pitäis alkaa järjestämään tyttöselle, kunhan vain se saa päätettyä, ketä kaikkia kutsuu. Ettei sitten kolmeakymmentä tyttöä paukahda tänne juhliin..

Arkeen on palattu, mulla oli pehmeä lasku töihin. Esimieheltä on tullut kovin positiivista palautetta ja sainpa sitten elämäni ensimmäisen "palkankorotuksenkin". Jee. Opiskelut on mallillaan. Kalenteri vaan natisee liitoksissaan, kun on sekä mulla että miehellä mahdottomasti kaikenlaisia menoja. Hyvä näin, että joutuu sekin joskus tottumaan siihen, että minäkin meen. Elämä on mukavaa, vaikkakin vähän kiireistä..

Tästä se syksy taas alkaa!